Fluentilla ohjelmistokehittäjänä työskentelevän Juho Juutisen mukaan ei pidä välittää siitä, mitä ei osaa, vaan siitä, mitä opetellaan seuraavaksi. ”Pienessä yrityksessä työskenteleminen on iso etu muuttuvuuden kannalta”, Juho toteaa.
Juho Juutinen, 36, aloitti Fluent Progressilla ohjelmistokehityksen harjoittelijana keväällä 2016. Tuolloin hänellä oli taustallaan peliohjelmoinnin koulutus sekä monenlaisia satunnaisia töitä aina halonhakkuusta lumenluontiin – sekä harrastuneisuus alalta.
”Minulla oli paljon erilaisia peliprojekteja ja muita, joita esittelin haastattelussa. Ilmeisesti ne kelpasivatkin”, Juho tuumaa.
Juho työllistyi työharjoittelusta suoraan Fluentin vakituiseksi ohjelmistokehittäjäksi. Jo varsin pian kuvioihin astuivat team leadin hommat rakennuspuolella eli Fluent Planneria tekevässä tiimissä.
”Onhan tässä vajaassa kahdeksassa vuodessa ehtinyt kertyä monenlaisia hattuja. Silloin rakenne Fluentin kehittäjien puolella oli varsin erilainen, ja koko omassakin tiimissäni vaihteli aika villisti”, Juho muistelee.
Työkalut ja metodit jatkuvassa muutoksessa
Juho Juutinen kokee oman osaamisensa muotoutuneen pitkälti Fluentilla työskennellessä ja käytännön ongelmia ratkoessa. Moni asia on muuttunut vuodesta 2016. Nykyisin Fluentilla on yksi ohjelmistokehityksen tiimi, jossa kaikki tekevät käytännössä kaikkea.
”Osaaminen on karttunut tekemällä oppien. Tiimin kanssa aina kompastutaan johonkin haravaan, ja sitten pysähdytään yhdessä miettimään, miten siitä päästään ympäri”, Juho toteaa.
”Se on ollut hauskaa – kohdata niitä käytännön ongelmia ja saada aina sitä kautta uusi oppitunti.”
Muutoksia pystyy tekemään ketterästi, ja jatkuvasti haetaan kaikille toimivinta tapaa työskennellä. Muutoksia tulee sitä mukaa, kun ihmiset, ajat ja työkalutkin muuttuvat.
Näin ei ole kuitenkaan ollut aina; aiemmin työskentelytyyli Fluentilla ei ollut Juhon mukaan niin kollaboratiivinen, vaan työtavat ja työkalut ovat muotoutuneet vuosien mittaan – ja muotoutuvat toki edelleen jatkuvasti.
”Pienessä yrityksessä työskenteleminen on iso etu muuttuvuuden kannalta. Muutoksia pystyy tekemään ketterästi, ja jatkuvasti haetaan kaikille toimivinta tapaa työskennellä. Muutoksia tulee sitä mukaa, kun ihmiset, ajat ja työkalutkin muuttuvat”, Juho sanoo.
Vastoin kenties monien yhä vallalla olevia mielikuvia ohjelmistokehittäjän työ on Juhon mukaan sosiaalista ja vaatii myös kommunikointitaitoja.
”Super introverttina ihmisenä sosiaaliset akut saattavat välillä olla aika kovillakin, mutta ryhmässä työskentelemisessä on isoja etuja työn kannalta: koko tiimi on paremmin kartalla siitä, mitä tapahtuu ja miksi, eikä tietokatkoja pääse samalla tavalla syntymään. Kommunikaation pitää pelata hyvin.”
Uuden oppiminen ei lopu koskaan
Pohjimmiltaan ohjelmistokehitys on ongelmanratkaisua. Juho Juutisen mukaan kehittäjältä vaaditaan ennen kaikkea suunnitelmallisuutta, kykyä joustaa sekä oppia jatkuvasti uutta – niin kliseistä kuin se onkin.
”Uuden oppiminen ei lopu koskaan. Eikä pidä välittää siitä, mitä ei vielä osaa, vaan keskittyä siihen, mitä opetellaan seuraavaksi.”
Ohjelmistokehittäjän arki koostuu Juhon mukaan yleisellä tasolla pitkälti juuri suunnittelusta, tiedon jakamisesta ja kommunikoinnista tiimin kesken. Kenties hieman yllättäen työ pitää vähemmän sisällään varsinaista koodaamista.
”Pääsääntöisesti työssä tulee ymmärtää, mitä halutaan, mitä pitäisi tehdä, ja keksiä, kuinka lopputuloksen voisi toteuttaa kaikista järkevimmin. Yleisimpiä haasteita on asiakkaiden toiveiden, aikataulujen sekä teknisten realiteettien sovittaminen yhteen”, Juho toteaa.
Asiakasrajapinta aiempaa lähempänä
Juhon mukaan ohjelmistokehittäjät pääsevät nykyisin enenevissä määrin kosketuksiin myös asiakkaiden kanssa, minkä hän näkee isona harppauksena eteenpäin alalla: Siinä missä aiemmin on saatettu sopia jonkin asian tekemisestä yhteistyössä asiakkaan kanssa ja tarkastella lopputulosta parin vuoden päästä, nykyisin asiakkaan kanssa käydään aktiivista keskustelua siitä, mitä tehdään.
”Välissä ehtii kadota aika paljon informaatiota, ja asiakkaankin näkemys saattaa muuttua, jos keskusteluyhteyttä ei pidetä aktiivisesti yllä”, Juho sanoo.
Välissä ehtii kadota aika paljon informaatiota, ja asiakkaankin näkemys saattaa muuttua, jos keskusteluyhteyttä ei pidetä aktiivisesti yllä.
Kun asiakkaalle näytetään jotakin nopealla aikavälillä, hän voi antaa palautteen saman tien, mikä mahdollistaa kurssin muuttamisen tarvittaessa nopeastikin.
”Sellainen lähestymismalli on ketterä. Kehittäjänä ei välttämättä pysty hahmottamaan, millaisiin ongelmiin loppukäyttäjä törmää, mutta kun ongelmat tulevat ilmi, ne on usein aika helppoa korjata”, Juho miettii.
Palkitsevinta ohjelmistokehityksessä on Juhon mukaan kaikessa yksinkertaisuudessaan se, kun asiat saadaan toimimaan.
”Se, kun saamme jotakin konkreettista aikaiseksi ja vieläpä siten, että se hyödyttää asiakasta ja palvelee jotakin tarkoitusta. Se on mieltä ylentävä ajatus”, Juho summaa.